Syksy
Syksy ja tuleva talvi saa mussa aina tosi ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita aikaan. Olen joskus elänyt tosi ahdistaviakin syksyjä, mutta onneksi nykyään osaan tarkastella omaa suhtautumista asioihin, osaan kuunnella kehoani ja mieltäni paremmin kuin ennen, osaan hellittää vähän silloin kun sitä tarviin, osaan huolehtia itsestäni paremmin ja lempeämmin.
Se on tärkeää etenkin syksyisin, kun Suomessa on pimeää. Meidän aivot tarvitsee valoa, ja kun sitä ei ole, se vaikuttaa ihan kaikkeen: mieleen, jaksamiseen, palautumiseen, keskittymiseen. Mun mielestä on hirveää, että työelämä odottaa meiltä samaa suoritusta ympäri vuoden, vaikka tutkimukset osoittaa, ettei ihminen toimi kuin robotti — on/off‑asetuksella, ympäristötekijöistä riippumatta.
Tämän ymmärtäminen vaatii itseltä armollisuutta.
Sen hyväksymistä, että minä ja mun hyvinvointi on tärkeintä. Mun ei tarvitse suorittaa samalla tavalla joka viikko. Mä saan tarvita lepoa. Saan tehdä virheitä. Saan toimia vähän pienemmällä liekillä silloin kun se on tarpeen.
Mua syksyisin auttaa se, että mulla on tiedossa kivoja asioita, joita odottaa. Suunnittelen kalenteriini noin kerran kuukaudessa jonkun kivan jutun, kuten kavereiden kanssa tapaamisen, konsertin, parisuhdeviikonlopun, joku pieni retki tai hemmotteluhetki.
Lisäksi varaan arkipäiviin aikaa palautua. Mulle ei sovi se, että joka tiistai kello 18 mulla pitäisi olla voimia treenata tai lähteä vaikka jumppatunnille. Tiedän sen jo valmiiksi, että joka tiistai samaan kellonaikaan mun energiatasot ei ole samat. Mulle sopii se, että tiedän tiistaisin kello 18 mun kalenterin olevan tyhjä ja voin silloin panostaa omaan hyvinvointiin sillä tavalla mikä juuri silloin tuntuu hyvältä.
Välillä se voi olla juoksulenkki tai youtuben jumppavideo.
Välillä metsässä istuskelua.
Välillä peiton alla pötköttelyä kirjan tai käsitöiden kanssa.
Välillä yhteinen pelihetki perheen kanssa tai sauna ja hyvän iltapalan valmistaminen.
Tiedän, että keväällä sitten taas kun valo lisääntyy ja energiat lisääntyy, huomaan, että viikoittaiset harrastukset kalenterissa näyttääkin jo ihan kivoilta eikä ne tuota ahdistusta ja "pitäisi taas jaksaa lähteä" -fiilistä.
Toisille sopii toinen, toisille ei.
Tärkeintä on kuunnella mikä itselle sopii ja löytää itselle parhaimmat tavat toimia.
Pätee niin moneen muuhunkin asiaan 😊
Miten sä valmistaudut syksyyn?
Mitkä asiat auttaa sua pimeän vuodenajan yli?